....silloin kun on mukavaa.

7-vuotta on vierähtänyt, sanasäilä ei ole yhtään parantunut, saatikka paino laskenut.

Väliin mahtuu kuitenkin 7 elämänmakuista, yllätyksellistä ja ihan tavallista ihanaa elämää sisältävää vuotta.

Nyt on tunne siitä että pitää kirjoittaa, puhdistaa ja selvittää omaa päätään. Tapahtukoon ajatusten oksentaminen sitten nettiin, ainakin tämän yhden kerran, jos ei useamminkin.

Omaksi iloksi ja päiväkirjaksi. 

Uutena Vuotena Realismi Puraisi Kankkuun.

Minusta on kasvanut iso, siis konkreettisesti, ei vieläkään henkisesti. Kaiken lisäksi peilissäni olevan peikon hiukset hapsottavat ja harmaantuvat, karvaa kasvaa siellä sun täällä (myös siellä missä ei pitäisi), iho kuoriutuu pois paikoiltaan.

Pykämöisin kantapäin ja käsin raahauduin purkkieni ja purnukoideni luo ja kaavin vanhentuneet ihonhoitotuotteet päälleni ja pyhästi vannoin, että vuoden 2011 loppuun mennessä on Elinasta pidetty huolta. 

Ilmeisesti vuosi 2010 on kuitenkin ollut vaatinut veronsa. Vuosi piti kyllä sisällään melkoisesti mullistuksia, muttei mitään maailmoja kaatavaa.

Nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja alkaa miettiä myös omaa hyvinvointia ja jaksamista. Jos tämä tieto on julkista lienee pakko pitää sanansa  =)

 

-Elina-